torstai 27. heinäkuuta 2017

Uimasillaan

Eilen uin torpan lähistöllä olevassa järvessä. Sen rannassa oli kyltti, jossa kerrottiin, että alkukuusta rannassa oli havaittu runsaasti sinilevää. Katselin vettä, eikä siinä näkynyt mitään sen kummempaa kuin järven tavanomainen sameus. Rannalla oli lisäkseni vain yksi vanhempi nainen, ei ainuttakaan lasta tai nuorta, vaikka sää oli hyvin kaunis; siksi epäilin edelleen, onko järvivedessä sittenkin jotain outoa, joka karkoittaa uimarit. Vanhempi nainen pulikoi iloisesti laiturin pään tuntumassa ja sanoi, että ei hän ainakaan ole mitään levää nähnyt. Ihmettelin hänellekin, missä kaikki lapset ovat. -"Ne on netissä", nainen vastasi. Hyppäsin itsekin järveen ja keskustelimme uimasiltamme mustikkasadosta ja vadelmista.

Tänään tulin kotiin ja menin Näsijärveen uimaan. Suuri ja suosittu ranta oli sekin lähes tyhjä. Ovatko tamperelaisetkin kaikki netissä? Vain puolen tusinaa lasta puljaamassa rannassa. Olipahan tilaa uida, vesi ei ollut suorastaan lämmintä mutta ei kylmääkään ja meloskelin mummorintauintia ja selkää pitkät pätkät. Ja kelluin taivaalle katsellen, kevyttä kelluntaa selluliittiponttoonieni voimalla. 

Päässäni soi tämä:
 

Ei kommentteja: