torstai 6. heinäkuuta 2017

Poppakonsti

Jostain taas alkanut aamuisin tulla se nimetön ja muodoton ahdistus.

Vaan hei, onneksi on yksi konsti, joka ainakin jossain määrin tepsii joka kerta: siivoaminen! Niinpä sitten tänäkin aamuna ryhdyin vessan pesuun ja imurointiin. Eilisen aamupäivän käytin eläinpölyn ja karvojen poistamiseen makuuhuoneen pinnoilta ja tekstiileistä. 

Ja vot, auttoi se. Kyllä tässä nyt varmaan iltaan asti pyristellään ihan kummasti, kunhan en vain ehdoin tahdoin haeskele mieleeni kamalia asioita.

Luulen, että jo lapsuudessani olen tullut ehdollistetuksi siisteyteen. Tai siihen, että ihmisen asiat ovat aina paremmin, kun ympäristö on siisti eikä silmille hypi välittömästi kymmentä tekemätöntä työtä, kun päätään kääntää. Minulle tämä on totta, monelle muulle luultavasti ei, ja se on ehkä heidän onnensa. Aivoihini on johonkin koloon tallennettu pysyvästi tämäntapainen käsky: "Ei saa levätä eikä rentoutua, jos ei ole siivonnut ensin! Tai jos joskus tekeekin niin, siitä täytyy tuntea raastavan huonoa omaatuntoa!" 

No onhan se vähän sairasta. Toisilla on pulmallinen suhde ruokaan, minulla siivoamiseen.

Mutta nyt on vähän aikaa ainakin rauhallisempi olo.

Ei kommentteja: