perjantai 14. heinäkuuta 2017

Kipuja

Niska ja yläselkä kipeänä, mutta siinä ei ole mitään uutta koska ne ovat olleen kipeänä viimeiset 20 vuotta. Uutuustuote tälle kesälle sen sijaan on ristiselkäkipu! Ikä kai senkin tuo tullessaan. Minulla on huono tapa nukkua lantio linkussa kyljelläni, ja nyt se on alkanut tuntua. Aamuisin olen taipuisa kuin leveä (ja mahdollisesti lahonnut) lankku. Yritä sellaista sitten kammeta sängystä ylös.

Eilen illalla yrittäessäni univelkaisena saada unenpäästä kiinni piti vähän itkeä tirskuttaa sitä asiaa, että aikani lapsiperheen äitinä on lopullisesti ohitse. Tyttäret eivät ole enää lapsia. Olin illalla harvinaisen haikea, kun mieleen tunki kuvia kymmenen-viidentoista vuoden takaa. Kirjavat kesäiset trikoovaatteet ja muutamassa viikossa hajoavat sandaalit. Erinäiset leikkipuistot ja niiden hiekkalaatikot. Uimarannalle kävely heinäkuisina aamuina, kun polun vieren heinä ja kukat ylettyivät korkeammalle kuin tytärten päälaet. Pää märkänä nukkuvat lapset lämpiminä kesäiltoina.

Lähdemme viikonlopuksi torpalle puolison ja vanhemman tyttären kanssa. Nuorempi jää kotiin kissavahdiksi ja tavatakseen kavereitaan. Luettelin hänelle tavanomaisen litanian siitä, miten sisään ei sitten päästetä ketään tutuntuttuja saati instagram-seuraajia, ja miten kotiin pitää tulla ajoissa, ja niin edelleen. Tytär sanoi: "Äiti hei, mä olen kiltti lapsi." Niin hän onkin, myönsin sen hänelle. Lapseni ovat aina olleet kilttejä ja vaivattomia, koko elämänsä. Heidän äitinsä sen sijaan ei ole ollut, mutta siitä ei nähtävästi ole koitunut heille ylitsepääsemätöntä haittaa.

Ei kommentteja: