keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kelpo kesä

Joskus muinaisina takavuosina pidin mansikoiden pakastusta jotenkin työläänä juttuna. Nykyään se on helppoa: lasken viiden kilon laatikon pöydälle ja toinen tyttäristä perkaa marjat, toinen laittaa ne rasioihin ja laput päälle. Minä teen sillä aikaa heille lasagnea.

Vanhemmalla tyttärellä on nykyään ajokortti ja yritämme innostaa häntä ajamaan aina, kun sopiva tilaisuus syntyy. Koska kuljemme niin paljon bussilla ja pyörällä, autoiluasiaa pitää joskus ihan tekemällä tehdä, jotta tytär saisi kokemusta. Hän ei vielä halua ajaa yksin, joten minun on istuttava "takapiruna" vieressä, kun käymme vaikkapa naapurikunnan kirjastossa. Yleensä nimenomaan minun - jostain syystä puoliso pelkää tyttären kyydissä niin paljon, että ei osaa olla näyttämättä sitä. Sunnuntaina kävivät yhdessä hakemassa nuoremman tyttären metsästä. Vanhempi tytär kertoi jälkeenpäin närkästyneenä: "Kun mä pysäköin ihan siististi tohon pihalle kahden auton väliin, niin iskä ei edes katsonut, se vaan suojasi päätään käsivarsillaan!"

Vaikka yleensä sanon äkkiehdotuksiin heti EI, niin eilen tulin suostuneeksi lähtemään tytärten kanssa pelaamaan minigolfia Pyynikille. Halusivat välttämättä pelata sen vaikeimman radan, ja niinpä jäimme noin puolella radoista vaille tulosta. Minua otti aivoon. Huvittelu ei saisi olla niin vaikeaa että alkaa vituttaa. 

Ei kommentteja: