maanantai 10. heinäkuuta 2017

Getting things done

Opetin tyttären pesemään mattoja heti aamutuimaan. Minä kun olen aiemmin hoitanut matonpesun aina yksin ihan riemukseni, niin mistäpä sitä teinitkään oppisivat. Jouduin aikanani opettelemaan kaikki kotityöt kantapään kautta lähdettyäni maailmalle, koska oma äitini oli supertehokas ylisuorittaja, enkä saanut tehdä kotitöistä juuri muuta kuin huoneeni siivouksen. Olisin näet kuitenkin tehnyt ne huonosti ja väärin, siksi äiti teki työt mieluummin itse. Tätä pyrin nyt omien lasteni kanssa välttämään, ja olen aloittanut heidän koulutuksensa viimeistelyvaiheen. ("Syventävät opinnot: ruoanlaitto, raha-asioiden itsenäinen hoito, harvoin toistuvat kotityöt kuten mattojen ja ikkunoiden pesu.")

Olimme reilulla marginaalilla matonpesupaikan nuorimmat, minusta seuraavakin oli parikymmentä vuotta minua vanhempi. Tungosta oli jo ennen kahdeksaa. Seisoin tyttären vieressä käskyttämässä: "Nyt sitä mäntysuopaa...nyt harjaat kuteiden suuntaisesti...kovempaa, vielä kovempaa...hyvä, nyt nostat taas seuraavan kohdan pestäväksi." Pestiin ja huuhdeltiin ja mankeloitiin, vesi loiskui crocseissa ja shortsin taskuissa. Puhdasta tuli, myös siitä matosta, jolle pikkukolli oksensi viime kesänä ja joka on siitä asti odottanut kellarissa muovisäkissä varustettuna etiketillä "Likainen matto!".

Kello on vähän yli yhdeksän. Mitäs nyt sitten? Toinen kuppi kahvia?

 

Ei kommentteja: