sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Se on totta!

Kyllä! Minä ja puoliso saimme sen aikaan: ostimme kesämökin! Pikkuisen torpan puutarhoineen noin tunnin matkan päästä. Tämä on nyt varmaan sitä, mitä sanotaan uhkarohkeudeksi. En ole kätevä, puoliso ei ole erityisen kätevä, kokemusta ei ole, mutta onneksi välitöntä remontintarvettakaan ei torpassa ole. Olemme jo pitkään kaivanneet Maalle ja Ulos.

Puutarha. Kasvimaa (kunhan sen tekee). Marjapensaat. Kompostointi. Kuivakäymälä. Tulisijat. Kaivo. Juuri nyt minulla on jäätävä rimakauhu - opinko tekemään asioita? Olenko mökki-ihminen? Olen periaatteessa kotoisin "maalta", mutta jo reilun parikymmentä vuotta olen ollut hyvin urbaani ja oleskellut vain satunnaisilla vuokrakesämökeillä.

Eilen olimme tiluksilla. Siellä kukkui käki.

3 kommenttia:

Stadin Friidu kirjoitti...

Onneksi olkoon, Saima ja Puoliso! Se on, tiedän kokemuksesta, ihanaa olla mökkiläinen. Hyvää Helluntaita!

Timo Lampi kirjoitti...

Onnittelut!!
Oma on oma ja siksisiellä voi tehdä melkein mitä lystää. :D

Veela kirjoitti...

Onnea! Aloita tänä kesänä helposta päästä - istu pihalla ja kuuntele sitä käkeä. Sen osaa melko helposti :)