torstai 15. kesäkuuta 2017

Ihmisten ilmoilla tai sitten ei

Viimeisen viikon ajan olen joko lymyillyt torpalla tai ajellut pitkin Suomen maanteitä kuskaten jälkikasvua eri paikkoihin. Torpan pihassa kukkii syreeni ja retiisin sirkkalehdet tunkevat esiin mullasta. Maanteiden laidassa kukoistavat lupiinit. Ohjelma jatkuu samankaltaisena vielä tämän viikon loppuun asti; tulin tänään kaupunkiin, koska piti olla kuskaamassa.

Kummallista, miten hyvin viihdynkään torpalla yksin. Huseeraan puutarhassa ja järjestely- ja siivoushommissa päivät ja myöhäisestä iltapäivästä alkaen vain käyskentelen ympäriinsä pihamaalla tai istun eri paikoissa lukemassa. Istuskeluun sopivia paikkoja ovat veranta, keinu torpan takana, pation tuoli sekä huvimaja - tosin huvimaja on niin täynnä männyn siitepölyä, että päiväkahvitteluni siellä jäi aika lyhyeksi. Siivousta siis tarvitaan sinnekin, mutta muuten herttainen soppi. 

Rouvakissa oli kaiketi ikävöinyt minua vietettyään pari päivää vain puolisoni seurassa. Rouva puskee, tunkee iholle, nuolaisee ja hammastaa hellästi. Pyörii jaloissani kaiken aikaa. Oli kuulemma ollut toissailtana huolissaan ja melskannut, kun en ollutkaan sängyssä nukkumaanmenoaikaan. Puoliso oli sitten rouvalle sanonut, että "äiti ei nuku tänään täällä", jolloin rouva oli hypännyt sänkyyn tavalliseen tapaan ja käynyt nukkumaan. Puolison mielestä tämä on todistus kissan hämmästyttävästä järjenjuoksusta. Minun mielestäni on hieman omituista se, että puoliso puhuu kissalle minusta sanalla "äiti".

3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Mutta sähän o l e t kissalle sen äiti!!
Kissa kokee asian niin. :)

Saima kirjoitti...

No kyllähän tunnustan itsekin puhuttelevani kissaa "mamman misuksi"... Mutta rouvakissa kun on jo vanha mummelikissa, ihmisen iässä kuulemma vastaisi seitsenkymppistä, niin en tiedä, sopisiko sen arvolle, että minä olisin sen äiti :-D

Timo Lampi kirjoitti...

:DDD