sunnuntai 14. toukokuuta 2017

No ihan hyvä

Eilen keksimme Tarzanin-Janen kanssa yhtäkkiä, että lähdetäänpä syömään hampurilaiset ja juomaan jotain alkohoipitoista siihen paikkaan, jota jo voisi ehkä kantapaikaksemmekin sanoa. Ja mentiin. Jälleen kerran baarimikko, joka tuntee Janen, kysyi meiltä paperit, ja jälleen kerran hihitimme siitä mielissämme. Kasvishampurilainen oli valtava ja valkoviini makeahkoa. Muutamassa tunnissa saimme maailman asiat puhuttua järjestykseen. Tarzanin-Jane on erinomaista seuraa, myös siinä mielessä, että hänen kanssaan tulee aina oltua ajoissa kotona, viimeistään kymmeneltä.

Mutta valvoin sitten yöllä. Syytän viimeiseksi hörpättyä giniä. Aamu oli siksikin hieman hidas. Sain perheeltä kissa-aiheisia kortteja ja aamiaiseksi vastapaistettua sämpylää. Lahjan saan kuulemma valita -  robotti-imuri tai jäätelökone! Johan nyt. Valitsin robotti-imurin, mutta jätin pöytäkirjaan lausumani siitä, että mielestäni ei ole aivan lahjan antamisen ideologian mukaista, että puoliso ostaa minulle lahjaksi esineen, jonka itse haluaa.

Tytär teki kahvin kanssa nautittavaksi vegaanisen mutakakun, joka oli todellinen suklaaöveri - pulssini hakkaa edelleen. Kävimme kävelyllä pitkin rantoja ja ihastelimme taloja ja puutarhoja. Nuorempi tytär heitteli kärrynpyöriä ja oli muutenkin ylienerginen. Luultavasti suklaakakun takia sekin.

Että kyllä tässä kaiketi taas. Inhoan itseäni öisin ja silloin, kun ei ole tarpeeksi tekemistä. Rupean tästä sunnuntai-illan kokkaussessioon - evästä koko viikoksi.

Ei kommentteja: