lauantai 6. toukokuuta 2017

Laiskana

Minulla on tapana soimata itseäni laiskuudesta vallankin, jos käytän kokonaisen vapaapäivän ihan vain oleiluun ja itseni viihdyttämiseen. Takaraivossa nalkuttaa ilkeä yliminäni, joka vaatii, että vähintään liikuntaa pitäisi harrastaa! 

Mutta tänä laiskana lauantaina ajelimme puolison kanssa pitkin Pirkanmaan syrjäseutuja katselemassa kiinteistöjä (oikeastaan vain yhtä). Palelin tuulessa, vaikka aurinko paistoikin; poplari ei lämmitä maaseudulla. Paluumatkalla pysähdyimme pieneen naapurikaupunkiin, ostimme äs-marketista einesburritot ja juotavaa ja pidimme lounaspiknikin. Sattui olemaan pari penkkiä auringossa paikallisen maamerkin edessä. Hyvältä maistuu eineskin ulkoilmassa, varsinkin kun on juuri päässyt käymään vessassa jouduttuaan pidättelemään pitkään.

Tulimme kotiin ja nukuimme päiväunet villaisen tilkkupeittoni alla. Olen lukenut Sormusten herraa sekä Gary Shteyngartnerin muistelmateosta siitä, millaista oli olla Neuvostoliitosta muuttanut lapsi 80-luvun Yhdysvalloissa. Rouvakissa hengailee lähistölläni, vaihtaa aina paikkaa perässäni, jos siirryn toiseen huoneeseen. Tyttäret kulkevat omissa menoissaan enkä aina pysy kartalla siitä, missä kukin kulloinkin on. Tulevat yöksi kotiin sentään. Vielä toistaiseksi. 

En siis harrastanut tänään liikuntaa. Muuten oli ihan onnistunut meininki.

Ei kommentteja: