tiistai 2. toukokuuta 2017

Hengessä

Joogassa on ollut reilun viikon tauko, mutta tänään sain itsestäni irti taas sen verran, että lähdin tunnille. Kannatti. Jos ei muuten, niin ainakin siksi, että sain huomata käsivoimien kasvaneen. Ei niillä vielä kehua retostella, mutta vähän enemmän taas käsivarret kannattelevat kroppani painoa. En lysähdä hypyissä ihan niin raskaasti maahan.

Ja henki kulki. Tätä olen ihmetellyt ennenkin, mutta etenkin tänään: miten hengitys voi muuttua niin selvästi loppuliikkeissä? Keuhkoista tuntuu hartiaseisonnan jälkeen täyttyvän joka ainoa pikkuriikkinen nurkkakin. En huohota, en kiirehdi, hengitys käy itsestään syvällä ja virtaa kevyesti ulos. Kuin aallot kohisisivat. Vielä nytkin hengitän jotenkin...öö...puhtaan ja selkeän tuntuisesti? Voiko niin sanoa? Sanoin jo.

Ei kommentteja: