sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Essu

Joskus äidin opit menevät perille vähän turhankin myöhään. Äitini on vuosikaudet hokenut minulle, että keittiössä häärätessään pitäisi käyttää esiliinaa. Hänellä itsellään on aina ollut kunnioitettava varasto vuosien saatossa kertyneitä essuja, joista napata päälleen päällimmäinen. Ja kas: vaatteet eivät sotkeudu, kädet voi pyyhkäistä essuun tuosta vaan ja essun taskussa voi pitää rättiä, saksia tai jotain muuta mitä saattaa tarvita.

Minä olin vuosikymmenet sitä mieltä, että en tarvitse essua, koska a) en sotke vaatteitani ja b) kone pesee vaatteet, puhumattakaan siitä, että c) essua käyttävät vain Vanhat Ihmiset. Mutta viimeiset pari vuotta olen kiltisti sipaissut essun eteeni aina keittiötöissä. Välillä unohdan sen päälle koko loppupäiväksi. Essuni on ruusukuvioinen, tummansininen ja punaisella kantattu - sen on edesmennyt mummoni aikanaan tehnyt minulle varta vasten. Onhan sellaista toki käytettävä.

Ei kommentteja: