tiistai 11. huhtikuuta 2017

Valaistuminen

Työkaveri, jonka kanssa en jotenkin ole ihan samalla aaltopituudella, kyseli työhistoriastani. Siitä, miksi en enää ole ensimmäisen ammattini alalla, miksi opiskelin ammattikoulututkinnon aikuisena, ja miksi vaellan työelämän silppumarkkinoilla vuodesta toiseen. Vastailin melko tarkasti, koska en oikein osaa kaunistella enkä valehdella silloinkaan, kun se olisi tarpeen. Keskustelun edetessä tajusin, että annan itsestäni aika omituisen kuvan. Näin sen keskustelukumppanini kasvoilta. Kaikki, mitä sanoin, oli totta, mutta jotenkin onnistuin sanomaan sen niin, että vaikutin hankalalta vastarannankiiskeltä, jota kukaan ei työyhteisöönsä halua.

Kotimatkalla bussissa tajusin, että herran tähden, niinhän se varmaan on. Ehkä syy siihen, että en ole löytänyt kunnon töitä on yksinkertaisesti siinä, että olen outo ja vaikea ihminen. Heureka.

Ei kommentteja: