sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Outoja muutoksia

Keski-iän kriisini oireilee edelleen täysin ennakoimattomilla tavoilla. Vuonna 2017 olen nimittäin tavallaan alkanut pitää ruoanlaitosta. 

Olen suurimman osan elämääni ollut enemmän tai vähemmän sitä mieltä, että ruoka on polttoainetta eikä paljon sen kummempi asia. Sellainen mindset sopi hyvin perheen pikkulapsiaikoihin, kun toinen lapsista oli vuosia syömistensä kanssa hyvin ongelmainen ja toinen ei ollut. Saatoin vain pyöräyttää kokoon jotain perusjuttua perunoista ja jauhelihasta ja kaikki söivät sen, tai sitten eivät syöneet. Ruoanlaitto oli aina välttämätön paha. Puoliso kokkasi viikonloppuina ja pyhinä, paremmin kuin minä.

Kuitenkin viime aikoina olen häärännyt keittiössä viikonloppuisin jotenkin pidemmän kaavan mukaan. Keksinyt omia sovelluksia resepteistä ja jopa omia ruokalajeja. Resepteissäni on enemmän kuin viisi ainesosaa. Saatan tehdä salaatinkastikkeen itse (gasp!).

Syytän tästä kehityskulusta kasvissyöjäksi ryhtymistä. Kun tietoisesti kiertää kaukaa kaiken eläinperäisen, tulee väkisinkin ajatelleeksi aterioiden koostumusta vähän enemmän. Osaan/viitsin laittaa muutakin kuin perunaa ja kastiketta tai kalakeittoa. Helkkari sentään, laittamani ruoka maistuu hyvältä! Mihin ihmeeseen olen joutumassa?

Jotten yltyisi enempää itsekehun pauloihin, lähden taidesuunnistamaan. Toisin sanoen katson muutaman tiellesattuvan näytteillepanon ja päädyn kahvilaan tuijottamaan sisäänpäin.

Ei kommentteja: