tiistai 21. maaliskuuta 2017

Ysärijysäri

Sikäli kun minulta kysytään, 1990-luku oli eilen, joten en voi käsittää, miksi se on tulossa taas muotiin. Niin vaatteissa kuin musiikissakin. Nuorempi tytär, trendien seuraaja, laulelee nykyään harva se päivä kappaleita, jotka olivat pinnalla niihin aikoihin kun itse pääsin ylioppilaaksi.

Ja sitten vielä tuli joku koulutehtävä: nuorempi kysyi minulta ja isältään kysymyksiä aiheesta "millaista elämä oli 1990-luvulla":

Tytär: Millaisia töitä ihmiset teki 90-luvulla? Tai siis millaisia työpaikkoja teillä oli?
Minä: No mulla ei ollut paljon mitään kunnollisia. Kysy isältäs! Se oli ainakin urheilukenttiä kunnostamassa ja kouluavustajana ja postia jakamassa ja...
Puoliso: ...ihan tavallisia töitä ihmiset teki, sellaisia kuin nytkin. Ei se 90-luku mikään kivikausi ollut!
Minä: Hei, olin mä kerran kirjastossa töissä!

Tytär: ... No, millaisissa taloissa ihmiset asui silloin?
Minä: Mä asuin soluasunnossa, isäs asui soluasunnossa, sit me muutettiin yhteen, sekin taisi olla oikeastaan soluasunto.
Puoliso: No ihan samanlaisissa asunnoissa ihmiset asui kuin nytkin! Mitä sää oikein kuvittelet?

T: Ai jaa. Mitä te sitten harrastitte silloin?
M: Lukemista. Leffojen katsomista.
T: Mitä leffoja?
M: Kaikki mahdolliset! Niin ja sit me harrastettiin INTTERNETTIÄ!
T: ???
M: No se oli silloin uutta. Isälläs oli kulkulupa korkeakoulun tietokoneluokkiin ja me mentiin usein iltaisin sinne katsomaan olisko vapaita koneita. Että päästäis lukemaan newssejä. Sit myöhemmin tuli nää www-selaimet, se oli jännää.

T: ...siis te ette päässeet kotoa nettiin?
M: No ei tietenkään. Eihän meillä ollut edes lankapuhelinta josta olis modeemilla päässyt. Niin muuten, mun ensimmäinen kännykkä, tai siis mun ja isäsi yhteinen, oli sellainen, että siihen pystyi vastaanottamaan tekstarin mutta ei lähettämään. Ja se oli niin iso että sillä olis voinut kolkata ihmisen tainnoksiin. 
T: *hämmentynyt hiljaisuus*
P: Niin no, kyllä siinä 90-luvussa sit taisi ollakin jotain erilaista nykyisyyteen nähden.

Ei kommentteja: