perjantai 17. maaliskuuta 2017

Kevät paljastaa

Hengailin eilen ystäväni Tarzanin-Janen kanssa. Laskeskelin, että olemme tunteneet toisemme pian 20 vuotta, ja sen jälkeen päivittelin tietysti sitä, miten se muka voi olla mahdollista, ja kuinka aika rientääkään, ja sitä rataa. Joimme kahvia ja söimme piirakkaa; sen päälle menimme avantoon. Ilma oli aurinkoinen, vesi kylmää ja sauna kuuma, olosuhteet siis hyvinkin otolliset. Huomasin, että uimapukuni (hankittu vuonna 2006) alkaa vedellä viimeisiään, saumat ritisevät ja takapuolessa lukee enää eedo.

Kevät on sellainen pakko-siitä-on-pitää -juttu. Kun kaikki hehkuttavat valon ihanuutta, alan tuntea paineita. Että pitäisi olla virkeä ja riemukas, enkä ole kuitenkaan. Kyllä minäkin huomaan valon vaikutuksen - mystinen tarve istuttaa siemeniä ja remontoida kotia herää joka vuosi näihin aikoihin. Vaikka olisin muuten minkälaisessa jamassa, niin valon mukana jostain saapuu tarve Parantaa Asioita, itseään sekä elinympäristöä.

Keväisin tuntuu, että edessä pitäisi olla jotain hienoa. Että kesällä viimeistään elämä loksahtaa kohdilleen ja energia virtaa vapautuneesti chakrojen läpi (pyh). Ja kokemuksesta tiedän, että joka vuosi kesä tulee ja menee ilman mitään sen kummempaa. En pysty lunastamaan kevätfiilisten minuun lataamia odotuksia; vaikka ruumiini tuntuu heräävän, persoonani pysyy kuitenkin samana vuodesta toiseen. Tämä lienee se päällimmäinen syy, miksi en ole kevätfiilisihminen.

Ei kommentteja: