perjantai 3. maaliskuuta 2017

Hyvä työihminen?

Kolmas kevät tässä samassa projektiluontoisessa työssä, ja minun on pakko päästä sanomaan: olen aika hiton hyvä siinä. Olin tosin jo ensimmäisenä vuonna, mutta olen siitä vielä petraantunut. Lisäksi olen ahkera. Työaikana en sluibaa, taukoni eivät veny, pyrin panoksellani helpottamaan toistenkin suoritusta. Mutta en minä tästä saa muuta kuin hetkellistä tyydytystä siitä, että olen muutaman kuukauden sellaisessa työssä, johon oikeasti sovin. Vakituisesti tuohon laitokseen on turha meikäläisen humanistiduunarin kuvitella pääsevänsä. Ja vaikka kuinka olisin tehokkain tiimissä (ja olenkin) tuntipalkkani on sama kuin muillakin. No, työ on kevyttä, enkä joudu ponnistelemaan, se käy luonnostaan. Otetaan tästä nyt sitten elanto kesään asti.

***

Noin ylipäätään: omituinen olo. Pää on täynnä ahdistavia asioita, samanlaisia kuin silloin, kun olen ollut masentunut. Mutta en ole masentunut. Kai. En vain välttämättä haluaisi olla olemassa, tai siis ihan sama.

Ei kommentteja: