perjantai 10. maaliskuuta 2017

En ole koskaan

Missä vaiheessa totuin siihen, että ikkunasta näkyy pelkkää rumuutta?

Tajusin, että en ole vielä koskaan asunut paikassa, jonka olisin oikeasti valinnut. Siis sillä lailla, että olisi ollut varaa katsella vaihtoehtoja ja etsiä sellaista, mitä haluaa. Opiskelijana asuin siellä, mistä satuin vuokra-asunnon saamaan. Piti tarttua aina ensimmäiseen, joka kohdalle sattui, jos se ei ollut liian kallis. Vaihdoin kaupunkiakin. Nykyisessä asunnossa olemme asuneet noin 14 vuotta, ja sen ostimme, koska a) se oli hintahaarukassamme sekä hyvien kulkuyhteyksien päässä ja b) tarvitsimme asunnon, koska valmistuttuamme emme olisi voineet kovin pitkään bunkata opiskelija-asunnossa. 

Kotimme ympäristöstä en ole oikein pitänyt koskaan ja se on menossa vain huonompaan suuntaan rakentamisen kiihdyttyä. Palvelut tosin ovat hyvällä tolalla, mutta kaipaan estetiikkaa. Hiljaisuutta. Puhtaampaa oloa.

Mutta odotettava on. Ellen sitten muuta yksin. Jälkikasvu tuskin seuraisi minua kaupungin ulkopuolelle. Jos kyseessä olisikin vain puoliso, hän saattaisi tullakin mukaan. Tai mistä sitä tietää.

Ei kommentteja: