sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Harmaa on kaunis

Olen hiihdellyt jäällä. Olen ehkä hypervarovainen Näsijärven jään kestävyyden suhteen, mutta vasta tänä aamuna uskaltauduin pieneltä lahdelta ulommas, koska näin selällä päin useita pilkkijäryhmiä. Isoa saarta näyttivät jäljistä päätellen kiertäneen muutkin, joten menin perässä. Ja kylläpä olikin hyvä päätös. Keli oli mitä luistavin, vaikka lunta ei jään päällä ole kuin muutama sentti. Kevyttä ja nautinnollista hiihtoa.

Lunta on tosiaan täällä päin huomattavan vähän. Nässyn saarissa sitä ei ole käytännössä ollenkaan, varmaan tuuli on puhaltanut pois vähäisetkin hanget. Lähialueen hiihtoladut ovat kaikki merkattu lumenpuutteellisiksi, joten en ole käynyt niitä katsomassakaan. Onneksi on tuo järvenjää.

Taas tällainen rauhallinen ja hiljainen harmaa sunnuntai. Usein harmaasta väristä puhutaan tylsyyden ja ankeuden huipentumana, mutta eihän se voi talvenharmaata tarkoittaa? Taivaanharmaa, pilvisen päivän ja pienen pakkasen harmaa, tai horisontin siniharmaa. Se valkoisenharmaa utu, jonka peitossa kaupunki näyttää olevan, kun sitä tällaisena päivänä järveltä katsoo. Kaunista katseltavaa on tällainen harmaus. Kuin hengittäisi sisään rauhaa ja puhtautta.

Mutta onko se horisontti lipsahtanut vähän vinoon?

Ei kommentteja: