lauantai 4. helmikuuta 2017

Haalean positiivinen

Heräsin vaivattomasti. Leivoin, laitoin terveellistä ruokaa, luin kirjan ja kävin salilla. Otin nokoset. Koko päivä on ujunut eteenpäin kuin hyvin voideltu suksi, eikä siihen muuta tarvittu kuin että ensimmäistä kertaa viikkoon nukuin yöllä tarpeeksi. (Näin tosin unta, että olin Citymarketissa töissä, mutta sekään ei ollut painajaisuni.)

Olen sitä sorttia, joka alkeellisissa metsästäjä-keräilijäolosuhteissa joutuisi geeneineen evoluution poissiivoamaksi. Huono nukkuminen vaikuttaa merkittävästi suorituskykyyni, ja jos en syö säännöllisesti, olen sietämätön ja kiukkuinen rähinäsäkki. Luolaihmisoloissa en olisi siis kyennyt kasvattamaan jälkeläisiäni lisääntymisikään, koska kukaan ei olisi jaksanut kauan katsella minua sen paremmin puolisona kuin pienen ja tiiviin yhteisön jäsenenäkään. Puhumattakaan tietysti siitä, että olisin huomattavan likinäköisyyteni takia luultavasti itsekin kuollut ennen lisääntymisikää - astunut harhaan vuorenrinteellä tai huomannut saalistavan pedon aivan liian myöhään.

Mutta näin länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa minulla menee ihan hyvin.

Ei kommentteja: