maanantai 6. helmikuuta 2017

Ei tulkinnanvaraa

Puolisoni on, kuten olen aiemminkin maininnut, löytänyt itsestään kissarakkauden vasta varttuneemmalla iällä. Hän lepertelee ja juttelee rouvakissallekin enemmän kuin minulle (minussa kun on se paha vika, että vastaan, kun minulle puhutaan). Eilen puoliso tapansa mukaan sanoi hyvää yötä rouvalle, silitteli sen poskia ja kumartui vielä pussaamaan sen päälakea. Siinäpä kulki rouvakissan raja-aita. Rouva läimäisi puolisoa tassullaan naamaan. Että helvettiäkös siihen tunget, palvelija.
 

1 kommentti:

Timo Lampi kirjoitti...

HAH!!
Ei piä liikaa likistellä.
Oikeen naurattaa vieläkin.