sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Talvisunnuntait, nuo harmaat, rauhallisen elämän päivät

Heräsin ja muistin heti, että tänään hiihtämään. Lähialueiden luultavasti ainoa kunnossa oleva latu on Kaupin tykkilumilatu, joten sinne. (On tuossa lännen puolella kai pari muutakin, mutta ainakin toinen niistä on maksullinen. Ei sellaista.)

Ajattelin, että ajoissa pitää olla, kun on viikonloppu ja vain aamusta saa hiihtää rauhassa, mutta mitäs vielä. Väkeä oli jo puoli kymmeneltä kuin pipoa, päätalolaisittain voisi sanoa että päitä oli kuin pirun kelkassa. Keli oli ihan hyvä kuitenkin ja hiihdin ladun kahteen kertaan ympäri. Joku monista ohittajistani moikkasi ja kysyi, tunnemmeko jostain, kun olen niin tutun näköinen. Moikkaaja näytti minustakin tutulta, mutta en kyennyt häntä sijoittamaan mihinkään lokeroon. Toivotimme siis vain toisillemme hyvää hiihtoa.

Nyt on juuri sellainen sunnuntai, joista talvella pidän melkeinpä eniten. Lumen hiljentämä, harmaa ja tasainen päivä.

***

Sisko kävi eilen kylässä, ja tein lohdullisen havainnon: emme me sentään aivan samannäköisiä ole. Olin unohtanut, että hänen heittolettinsä, tai mikä otsaheltta tämä nyt sitten onkaan, on vasemmalla puolella ja omani on oikealla. Sisko oli lisäksi lakannut olemasta maantienharmaablondi, kuten itse olen, ja värjännyt tukkansa keskiruskeaksi. Niin että löytyy sitä sentään muutakin eroavaisuutta kuin silmien väri ja pari senttiä pituudessa.

Ei kommentteja: