perjantai 27. tammikuuta 2017

Tähdenvälejä

Loppuviikosta kävin kertaalleen hiihtämässä ja kertaalleen salilla. Tuntui mainiolta päästä liikuttelemaan kroppaansa taas normaalisti flunssan jäljiltä. Edelläolevaa lausetta en olisi voinut kuvitella kirjoittavani vielä kymmenen vuotta sitten, kun olin kaikenlaisen urheilun vihollinen! Vasta keski-iän hiipivä hyökkäys on saanut minut paitsi tuntemaan itsessäni liikkumisen välttämättömyyden myös jopa pitämään joistain urheilumuodoista.

***

Ja onneksi kävin hiihtämässä, sillä tänään suurin osa lumesta on jo sulanut. Voi jumalauta.

***

Töissä olemme siirtyneet fyysisesti rasittavampaan vaiheeseen. Vuorotellen joko istumme pitkät rupeamat pöydän ääressä niska kumarassa tai kyykistelemme ja kurottelemme varpaillamme painavia mappeja lattianrajaan tai katonrajaan suonikohjut vinkuen. Pöytätila on niin tiukassa, että välillä aakkostan papereita polvillani lattialla. Puolen tunnin lattiasession jälkeen tuntuu, että vanha tamma ei tästä enää nouse.

***

En ole kokonaan luopunut ajatuksesta, että rouvakissan kynnet voisi leikata sopuisasti ja kotikonstein. Leikkasin keskiviikkona yhden kynnen ja eilen toisen. Rouva sai kummastakin palkkioksi pienen herkkumurun. Pitää vain pysyä kärryillä siitä, minkä tassun mitkäkin kynnet on lyhennetty, ettei tarvitse itse tilanteessa enää sitä kelailla.

***

Mutta nyt! Viikonlopun kickstart: käyn ostamassa karkkia ja suklaavanukasta!

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Kuvitteellinen lukija heittää nyt toisenkin kommentin:
Totuta kissasi jalkojesi päälle selälleen, se tarvitsee vain tehdä niin, kuin se olisi yhtä luonnollista kuin kävely. Sitten totutat kissan siihen että pidät sitä tassusta kiinni. Joka päivä muutaman kerran otat jonkun tassun käteesi. Sitten vain kynnenleikkuusakset käteen, toisella tassusta kiinni ja napsista vaan kaikki kynnet lyhkäsiksi yhdestä tassusta jne.

Tavallisilla saksilla toimiessa kynsi murtuu, mutta oikeilla=hyvillä kissankynsileikkurilla ne katkeaa hyvin ja leikkaat vain pari-kolme milliä kärjestä. Ehkä jo tiesitkin tämän... :D

Saima kirjoitti...

Hallitsen kynsien leikkuun kyllä teknisesti ja leikkuritkin ovat ihan kelvolliset, mutta rouvakissa ei ole kovin yhteistyöhaluinen. Se on tullut minulle vasta vanhana rouvana viime vuonna jäätyään kodittomaksi enkä tiedä kovin paljon sen historiasta - voin vain olettaa, että kynsien leikkuu ei ole sen mielestä koskaan ollut mitenkään rutiinia, eikä muukaan käsittely.

Kiitos kommenteistasi, mukavaa että luet!