keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Porkkala!

Olen rouvakissan kanssa kaksin kotona. Lämmitämme toisiamme. Rouva tuli jopa tilkkupeiton liepeen alle melkein viereeni. Olen aivan liikuttunut moisesta suopeudesta.

Koska ostin taannoin pullon savuaromia ja koska kotona oli porkkanoita sekä paketti karkeaa suolaa, mitä muuta sitä voisikaan aikansa kuluksi tehdä kuin porkkanalohta, joka tunnetaan myös nimillä carrot lox ja porkkala. Tuuppasin kolme isoa porkkanaa paistumaan suolakuoressa pieneen vuokaan. Hankalin osio oli kypsien porkkanoiden kuoriminen! Uunin jälkeen sinänsä puhtaat porkkanan kuoret näyttivät kurttuiselta ja kuppaiselta, joten halusin ne pois, vaikka tätä ei jossain reseptissä pidettykään välttämättömänä. Siinä sitä olikin nyhräämistä, perkule! Ei toiminut kuorimaveitsi, ei juustohöylä; veitsellä tuppasi lähtemään liian paksusti kuorta. Jäi niistä sentään jotain marinoitavaksikin, joten ylihuomenna näen, miten pork-kala onnistuu ja testaan maun.

Kävin minä kaupungillakin. Siellä oli niin kylmä, että ei ollut ollenkaan hauskaa. Tulin nopsasti pois enkä viitsinyt mennä edes Ulos Syömään, vaan laitoin kotona herkullisen sekasotkun ohrasta, tomaateista, suolakurkuista ja kasviproteiinivalmisteesta. 

Ennen kotiin pääsyä tosin olin vähällä kuolla auton alle ns. kahden kaistan giljotiinissa. Meitä oli useampi tyyppi ylittämässä suojatietä, ja oikean kaistan autot pysähtyivät, mutta vasemmaltapa ajoi farmari helvetinmoista haipakkaa pysähtyneiden ohi! Huidoin farmarin perään molempia käsivarsiani keskisormet pystyssä.

Ei kommentteja: