lauantai 28. tammikuuta 2017

Miksi sä aina huudat?

Otan edelleen yhteen nuoremman jälkeläiseni kanssa säännöllisesti, ehken aivan päivittäin mutta monta kertaa viikossa. Muistelen kaihoisana aikaa, jolloin lapset olivat pieniä palleroita. Kyllä ongelmat sentään silloin olivat pieniä - vuotavia neniä, korvatulehduksia ja sen sellaisia. Selvisin mainiosti lastemme vauva-ajasta, mukavasti taaperovuosista, kelvollisesti peruskouluajasta ja nyt sitten keskiasteen koululaisten kanssa kompuroin ihan kunnolla. Tai koululaisen, tämän nuoremman. Eikö kuusitoistavuotiaan murrosiän pitäisi jo olla seestymisvaiheessa, vai mitä sitä aikanaan psykologiassa opetettiin? 

Puoliso osaa suhtautua melko järkevästi. Hänen mielestään teini-ikäisen kohtuuttomuus, ylilyönnit ja ailahtelevuus vain kuuluvat asiaan. Kypsä aikaihminen tietysti sietäisi kaikenlaista paremmin ja ajattelisi, että "this, too, shall pass". Minä en ole niin kypsä aikaihminen, että osaisin ottaa ilmiön vain ohimenevyyden näkökulmasta. Minä loukkaannun helposti, suutun kohtuuttomana pitämästäni käytöksestä, vaadin tietyn määrän ihmisiksi elämistä tässä neljän hengen taloudessa enkä suostu ihan mihin vain.

Niin. Minä olin itsekin aikanani vaikea teini-ikäinen ja räjähtelin aivan samalla tavalla. Puoliso toisaalta ei ainakaan omien sanojensa mukaan kokenut mitään vastaavaa vaihetta omassa nuoruudessaan.

Jaksan pitää ääneni tasaisena vain tietyn aikaa. Kun joudun toistamaan yhtä ja samaa moneen kertaan, huudan hyvin äkkiä. Taas on pää kipeä huutamisesta ja suuttumisesta.

2 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Samansuuntaista oli meilläkin, kun lapset olivat tuossa iässä. Silloin käytin terävintäni asetta, jota jo minuun käytettiin ja pidin sitä hyvin kohtuullisena vaatimuksena: Niin kauan kun olet tässä huushollissa, noudatat sen sääntöjä. Omassasi voit tehdä sitten niin kuin haluat. ;)

Saima kirjoitti...

Niin no, siihen jalat-oman-pöydän-alla -juttuun tietysti vetoan itsekin aika ajoin. Ja samaa asetta käyttivät omat vanhempani aikanaan minun kanssani. What goes around, comes around...