maanantai 9. tammikuuta 2017

Haaste on haastava

Viikko vegaanihaastetta ja nyt olen tullut ensimmäiseen solmukohtaani. Tunnen itseni pikkumaiseksi, epätiedostavaksi ja himojeni vallassa olevaksi emakoksi.

Asian ydin on voileivät. Juustovoileivät. Olen tullut siihen tulokseen, että lempiruokani on oikeasti erilaiset voileivät - olen hirvittävän perso jälkiuuniruisleivälle ja sen suolaisille päällyksille. Kuten paksulle kerrokselle edamjuustoa, jonka kylminä päivinä voi sulattaa mikroaaltouunissa. Sellaisia leipiä saatan syödä kerralla neljäkin. 

Olen viikon varrella syönyt leivän päällä kokeilumielessä Tartexia, paprika-cashewpestoa, sitä porkkanalohta sekä Oatlyn maustamatonta tuorejuustoa. Muut ovat aivan hyviä mutta tuo tuorejuusto pelkältään on kamalaa. Porkkanalohen kanssa se oli hyvää, tosin. Pesto on kaamean suolaista, mutta minä olen suolaisen ylin ystävä.

Mutta sunnuntai-ilta! Kun väsyttää ja palelee ulkoilun ja avantouinnin jäljiltä! Haluan juustovoileipää! Jääkaapissa on vegaanista juustonkorviketta, jota eilen laitoin pizzan päälle. En pidä siitä, vaikka syöhän sitä nyt ennemmin kuin jättää pizzan juustotta. Kokeilen sitä ruisleivälle suolakurkun kanssa. Se ei toimi. Se ei ole juustoa. Syön vain yhden leivän pahimpaan nälkääni ja sen jälkeen imeskelen kokonaisen suolakurkun pelkältään.

Näin päädyin tilanteeseen, jossa aikuinen (keski-ikäinen!) nainen istuu minuuttitolkulla pimeässä keittiön pöydän ääressä ja visualisoi edamjuustoa ruisleivällä miltei kyynelet silmissä.

En anna periksi lihani pyynnöille. Tammikuu mennään nyt näin. Ryhtiä! Katse taivaanrantaan!

Ei kommentteja: