torstai 15. joulukuuta 2016

Insomnia on hieno sana

Niin, se tässä pitikin taas laittaa ylös, että unettomuus on taas alkanut vaivata. Jo muutaman viikon ajan. Ja samassa vanhassa tutussa muodossaan, eli aamuyön heräilynä ja useamman tunnin valvomisena. Heräilen kyllä rouvakissan metelöintiin välillä, mutta usein myös ihan ilman aikojaan. Kissa ei välttämättä päästä ääntäkään, nostaa vain korviaan jalkopäässä ja jatkaa sitten uniaan, mutta minä jään kelaamaan milloin mitäkin ajatusta edestakaisin ja seuraan digikellon numeroita. Tuttuja sumeita unia esiintyy myös - unia, joista ei voi jälkikäteen olla ihan varma olivatko ne unia vai valveilla vatvottuja omituisia ajatusketjuja.

Tämä sesonkityö on onneksi edes sikäli armelias, että aamulla ei tarvitse herätä kuudelta, vaan voi maata kahdeksaan, iltavuoroaamuina pitempäänkin. Tänään on vapaa. Menemme käymään Näsijärvessä ystävättäreni Tarzanin-Janen kanssa.

Ei kommentteja: