sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Aurinko nousi

Yksi suosikkiväreistäni on joulukuisen pakkastaivaan sininen aamulla auringonnousun aikaan. Sillä lailla reunoiltaan violetti ja vaaleanpunainen, tiedättehän, mutta taivaanlaelta sydäntäsärkevän sininen. Olin katsomassa taivasta ja riitteistä vettä tuolla lähirannassa juuri äsken. Jäällä oli jokin metsänelukka jo kulkenut, vaikka se oli paperinohutta - testasin kivenheitolla. Käytin ensi kertaa tänä talvena nastallisia ulkoilukenkiäni, ja jalkani olivat niissä onnelliset.

Eilen olin laulamassa mantroja joogahenkisten ihmisten kanssa. En tosin itse laulanut, kuuntelin vain, koska tapahtumakuvauksessa sanottiin senkin olevan sallittua. Olihan siellä rauhallista ja periaatteessa helppo olla, mutta lattialla istuminen on minulle aina hankala rasti. Tulee maha kipeäksi, ja ahteri, ja sitten vielä menee niskat kyssään. Tulipahan käytyä, oli se ihan mukavaa, mutta ei-henkistyneenä ihmisenä en vain koskaan saa tällaisista tilaisuuksista oikein mitään. Ihan sama juttu on ollut valtionkirkollisissa ja herätyskristillisissä tilaisuuksissakin. Niissäkin toisilla tuntuu aina olevan harras ja puhdistava meininki, minulla on vain pissahätä tai pylly puutuu.

Ei kommentteja: