perjantai 30. joulukuuta 2016

Aivotoimintaa

Rouvakissa on mielestäni tietysti NIIN kaunis ja etenkin älykäs.

Jotkut arkiset episodit kyllä haastavat pohtimaan, mitä kissan päässä oikeasti liikkuu. Kuten esimerkiksi eilen. Rouvalla on tapana juosta eteiseen vastaan, nimenomaan minua vastaan - muihin perheenjäseniin se suhtautuu välinpitämättömämmin, mutta minua se tulee tervehtimään, vaikka sitten pitäisi unesta herätä. Joka kerta, tai sanotaan nyt 97% kerroista. No, eilen kissa oli ilmeisesti odottanut minua, ja oven käydessä se oli juossut kipi-kipi eteiseen, mutta tulija olikin nuorempi tytär. Kissa oli toki tervehtinyt, mutta ei kovin innokkaasti. Minä tulin kotiin reilua tuntia myöhemmin, mutta eipä näkynyt rouvakissaa eteisessä! Luuliko rouva, että häntä taas huijataan, eikä emäntä tule tälläkään kertaa, kun ei edelliselläkään oven kolinalla tullut? Eikö kissalla pysy päässä luku siitä, ketkä perheenjäsenistä ovat kotona ja ketkä eivät?

Toisaalta, syyt ja seuraukset ovat joiltain osin rouvalle hyvinkin selkeitä. Tietyn leikin/tempun jälkeen olen antanut sille pienen herkkupalan, mutta eilen puoliso teetti kissalla saman tempun eikä sitten antanutkaan palkintoa. Rouva jäi hyvin merkitsevästi istumaan keskelle lattiaa ja nuuski äänekkäästi mattoa kuin sanoakseen: "Tässä pitäisi nyt olla se palkinto, mutta siinä ei ole mitään! Huomaatteko, lattialla ei ole mitään?" Lattian osoittelu toistui niin monta kertaa, että puoliso vihdoin oivalsi, mitä häneltä odotetaan. Niin että kouluttaako rouvakissa meitä vai me sitä?

Ei kommentteja: