maanantai 7. marraskuuta 2016

Työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena

Kävin työkkärissä tilaisuudessa, jonka tarkoitus oli informoida akateemisesti koulutettuja yli 50-vuotiaita työttömiä yksityisten työvoimapalvelujen tarjoamista mahdollisuuksista. (Näemmä myös nuoremmat pääsivät sisään.) Käytännössä kyse oli siitä, että työkkäri tarjoaa halukkaalle palvelusetelin, jolla pääsee jonkin näytillä olleen palveluntarjoajan asiakkaaksi. Palveluntarjoaja - rekryfirmoja ja henkilöstövuokrausfirmoja - sitten "sparraisi" henkilöä työpaikan etsinnässä.

Yleisön joukosta nousi kysymys, millaista apu sitten konkreettisesti olisi. Vastasivat, että ensin laitettaisiin työnhakutaidot ja työnhaun asiakirjat kuntoon, sitten tehtäisiin omasta osaamisesta tuote, ja sitten palveluntarjoaja tukisi työtöntä tässä tarkoin fokusoidussa työn etsinnässä. Avainsanoja olivat "ratkaisukeskeisyys" ja "asiakkaan (=työttömän) oma aktiivisuus". 

Onneksi minulla on omiakin suunnitelmia, joten pystyin kieltäytymään tästä ohjelmasta ihan hyvällä syyllä. Otetaans nyt ensin tuo ratkaisukeskeisyys - se taitaa päästä osaksi bullshit bingoani ihan lähiaikoina, koska mitä ihmeen sisältöä siinä nyt sitten on? Millainen toiminta EI ole ratkaisukeskeistä eikä pyri tuloksiin? Ja hävyttömän usein ratkaisukeskeisyys tarkoittaa lähinnä hirveää kiirettä saada jotain aikaan, sama se mitä.

Toiseksi: minun työnhakutaidoissani ei ole vikaa, se on moneen kertaan varmistettu. Asiakirjani on hiottu, osaan kirjoittaa kohdistetun hakemuskirjeen, käytän Linkediniä, haastatteluissa osaan tasapainoilla omana itsenäni olemisen sekä toivottujen vastausten antamisen välillä. Osaan myös lähestyä yrityksiä piilotyöpaikkojen toivossa. Osaan puhua puhelimessa. Ja kuten rekryfirmat tämänpäiväisessä tilaisuudessa painottivat, kukaan ei voi HANKKIA minulle työpaikkaa, vaan se on tehtävä itse. Mutta kun ainoa, mitä tarvitsen lisää, on juuri se työpaikka. Jos noilla palveluntarjoajilla ei ole minulle mitään "sparrausta" (hyi) kummempaa annettavaa, niin ihan mielelläni jatkan työnhakua itse. Itsehän Se Pitää Tehdä!

En siis koe tarvitsevani ohjausta työnhaussa. Lähinnä olen sitä mieltä, että yritykset tarvitsisivat ohjausta minun palkkaamisessani.

***

Keskustorin viimassa värjöttelivät tuttuun tapaan puolueiden kahvitusteltat. Hain Kansan Uutiset ja kupin kahvia. Lehden jakajan ja muiden teltalla parveilevien juttuja kuunnellessani minua alkoi epäilyttää: onko minun mahdollista olla tamperelainen Vasemmistoliiton äänestäjä, koska en vastusta kategorisesti ratikkahanketta?

Ei kommentteja: