keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Tilanne

Veronpalautukset näkyivät työpaikalla heti eilen, myynti kasvoi ja pakettiakin sai jo vääntää ihan tosissaan. Muuten päivä oli harmiton, sain kassalla kyttäämisen lisäksi räpeltää pikkutavaroiden hyllytyksessä, mikä luonnollisesti sopii minulle oikein hyvin. Eikä ollut edes tympeitä asiakkaita, vaan lähes pelkästään mukavia. 

Luulen, että itsekin sain veronpalautusta, mutta en muista, kuinka paljon. En ole ehtinyt viime aikoina käyttää rahaa enkä katsella tilitapahtumia.

Tuleva lauantai ja sunnuntai ovat vapaat. Tähtään kaihoisasti viikonloppuun samaan tapaan kuin keskiajan pyhiinvaeltaja suuntaa ajatuksensa Jerusalemiin matkallaan Pyhälle maalle. En nuku tarpeeksi. Ilmeisesti syön liikaa, koska olen lihonut - sain eilen paskahalvauksen astuttuani vaa'alle (anteeksi brutaali ilmaus). Keski-ikäinen ruumiini on kankea ja kremppainen useasta kolkasta. Ylähuulessani on vanha tuttu hitlerviiksi-finni.

Mutta täytyy pitäytyä siinä ajatuksessa, että nämä ovat vain käynnistysvaikeuksia - kun en moneen kuukauteen ollut tienaavien riveissä, niin on äkkiseltään vaikea tottua työhön, joka rasittaa sekä jalkoja että naamalihaksia.

Olen minä ihan tyytyväinen siihen, että on taas töitä. OIkeasti olen. On hienoa olla jotain muutakin kuin ikävystynyt kotitalouskone ja saada siitä vielä palkkaakin. Mutta ei tämä niin mahtavaa työtä ole, että sitä tämän enempää hehkuttaisin. Duuni kuin duuni.
 

Ei kommentteja: