perjantai 25. marraskuuta 2016

Pull the plug

Ei tässä nyt sen huonommin mene kuin ennenkään, mutta kotimatkalla bussissa ajattelin, että olisi suuri helpotus päästä jollain lailla yhteiskunnan ulkopuolelle. Tai vaikka pois koko maailmasta. En millään jaksaisi puhua ihmisille ja esittää pirteää asiakaspalvelijaa. En halua miettiä joululahjoja yhtään kenellekään. En halua mennä terapiaan ehkä enää koskaan. En halua iteroida poliittista kantaani enkä muodostaa vedenpitävää kuvaa siitä, millainen feministi olen. En halua päättää yhtään mistään.

En halua olla aina ihmissuhteissani se, joka tekee emotionaalisen työn. En jaksa pyrkiä lähelle, en jaksa kelailla, miten voisin paikata välejä tai olla parempi ystävä/rakastettu/elämänkumppani. Jumalauta, minä haluan, että joku joskus pyrkii minua lähelle! Kiinnostuu, rakentaa suhdetta, ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä, jututtaa minua. Kysyy minulta minusta ja kuuntelee vastaukset. Ja tallettaa tiedot, ja muistaa ne.

Ja vihaan itseäni, koska rohkenen sellaista haluta. Ei saa luulla itsestään liikoja.

Ei kommentteja: