perjantai 4. marraskuuta 2016

Olen tarpeellinen

Jälkeläiseni elävät myöhempiä teinivuosiaan. Kasvattajan rooli on nyt haastavampi kuin koskaan ennen, tai sitten oma pinnani vain on lyhyempi. Toisaalta: enää en voine tehdä mitään kovin käänteentekevää, vaan palikat on ladottu. Tyttäreni ovat koko lailla ne ihmiset, jotka ovat, vaikka sitten välillä vahingossa lipsahtaisinkin siihen illuusioon, että voin vielä muokata heistä aloitekykyisempiä, siistimpiä tai säästäväisempiä.

Vanhemmalle tyttärelle toistuvin viestini erilaisiin sanamuotoihin puettuna on: "Sä olet kohta 18, ei sun tarvitse kysyä multa joka asiaa! Sä saat päättää! Sun PITÄÄ päättää!"

Nuoremman kanssa perustopiikki on erilainen: "Miksi sä edes vaivaudut kysymään multa mitään, kun kuitenkin olet jo etukäteen päättänyt tehdä just niin kuin haluat?"

Niin että. Mihin minua tarvitaan? Koordinaattoriksi? Henkilöksi, joka huolehtii, että kaapissa on tamponeja ja lakanat vaihdetaan edes kerran kuussa?

Nuorempi lähti äsken kouluun ja valitti, että uusi toppatakki antaa vaikutelman pakaraimplanteista. Samaan hengenvetoon tuli taas puhetta minun roolistanikin:

Tytär: "Ai niin äiti, mulla ei sit vieläkään ole sopivia lapasia."
Minä: "Jaa. Näytänkö mä joltain tarpeistonhoitajalta?"
Tytär: "Et, mutta sä näytät siltä, jolla on lompakko."
 

Ei kommentteja: