perjantai 11. marraskuuta 2016

Nuoruuden uhoa ilmassa

Eräs vanhempi opettajakollega aikanaan sanoi, että "jokainen sukupolvi luulee olevansa ensimmäinen, joka keksii viinan ja seksin". Jokainen sukupolvi myös ilmeisesti vuorollaan uskoo olevansa se viisain ja näppärin, jonka ei tarvitse kuunnella kenenkään neuvoja. Niin itsekin uskoin ja uskon.

Toisaalta olen vankasti sitä mieltä, että ihmisen, nimenomaan nuoren, pitää tehdä omat virheensä. Että täytyy saada loppujen lopuksi päättää tärkeistä asioistaan, vaikka vanhemmat neuvoisivatkin päinvastaista. Sillä itsehän niiden päätösten kanssa pitää sitten pystyä jatkamaan eteenpäin.

Pienempien asioiden suhteen kuitenkin elän jatkuvassa toivossa, että jälkikasvuni uskoisi, kun kerron kokemuksestani, ja jättäisi jotain tekemättä. Esimerkiksi nyt tämäkin: Nuorempi tytär on pitkään tuskitellut sitä, että treenikassi haisee pahalta, ja suunnitellut deodorantin suihkuttamista siihen. Koska minä olen aikoinani tehnyt vastaavan tempun ja katunut sitä, olen painottanut painottamasta päästyäni tyttärelle, että suihkuttelusta haju vain pahenee. Ja luulin hänen ottaneen edes tämän neuvon varteen.

Mutta ei. Eilen illalla tulin kotiin ja astuin keskelle sanoinkuvaamatonta hajupilveä. Tytär oli pakkaamassa kisamatkaa varten ja oli päättänyt taistella kassin odööria vastaan, ei suinkaan viattomalla deodorantilla, vaan hajuvedellä! Imelän makealla, läpitunkevalla teinihajuvedellä! Sen ja hienhajun yhdistelmä on todella kokemisen arvoinen. Tervetuloa käymään. 
 

Ei kommentteja: