sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Kynnet

Rouvakissan kynnet ovat aivan liian pitkät, etenkin takatassuissa. Niin pitkät ja paksut, että haittaavat kohta jo kävelyä. Tassutus ei ole äänetöntä, vaan parkettia vasten kuuluu nap-nap-nap. Takatassujen kynnet eivät rouvalla kulu juuri lainkaan, koska se on vanha eikä kiipeile, juokseekin vain satunnaisesti. 

Ja minä en saa niitä leikattua! Etutassujen kanssa homma onnistuu satunnaisesti ja lahjoen, mutta ne takatassut! Kynnet on pari kertaa trimmattu verikoekäynnin yhteydessä eikä siellä ole ollut mitään ongelmaa - minä olen pitänyt rouvaa kainaloista kiinni ja klinikan hoitaja on saksinut, klik klik vain. Nyt ei kuitenkaan ole verikoekäyntiäkään lähitulevaisuudessa, koska rouva on hyvässä kunnossa.

Googletan kissan kynsienleikkausvinkkejä. Löydän kahdenlaisia: a) kuvasarjoja, joissa ei minulle ole mitään uutta, sillä tekniikan kyllä hallitsen, ja b) ohjeita, jotka alkavat sanoilla "kissa pitää totuttaa kynsien leikkaamiseen jo pennusta asti". Ihanko totta? (Kuvittele tähän mulkosilmäinen hymiö.) Miten helkkarissa jälkimmäinen ohje auttaa ihmistä, jonka kissa on ollut saapuessaan valmis paketti, jopa eläkeikäinen karvapuuhka? "Matkusta aikakoneella kissasi menneisyyteen, totuta se kynsien leikkaamiseen ja muuhun käsittelyyn ja palaa sitten takaisin." Kele.

No kyllä googlella löytyy kolmannenlaisiakin osumia, nimittäin sellaisia, jotka vievät erilaisille keskustelupalstoille. Niitä en lue. Niissä on niin suuri idioottiprosentti, että tällaisestakin aiheesta aloitettu keskustelu luisuu ties minne. Sellaisesta ei saa kuin henkisen ripulin.

Ei kommentteja: