keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Aivot työssään

En ole edelleenkään saanut suljettua kokonaan mielestäni Sitä Yhtä Tyyppiä. Kyllä hän edelleen vilahtaa ajatuksissani päivittäin, vaikka paljon, paljon miedommin jo. Eikä hänen ajattelemisensa enää ahdista, ei paljon edes harmita.

Paitsi tänä aamuna. Näin häneen liittyvää unta juuri äsken, niin intensiivistä, kaikkien aistien unta, että hämmästyin herätessäni: tämäkö onkin oikea maailma, eikä se, jossa vielä silmänräpäys sitten olin? 

Unessa Se Yksi Tyyppi halusi tavata minut yliopiston edessä olevalla bussipysäkillä johonkin tiettyyn kellonaikaan. Oli aurinkoinen ja kylmä talvipäivä. Olin jo lähtiessäni myöhässä tapaamisajasta. Yritin lähteä erinäisillä autoilla, mutta ne eivät joko käynnistyneet tai en löytänyt avainta. Itse asiassa paikka, jossa autot olivat, ei ollut edes Tampereella vaan synnyinseudullani. Autollalähtemisen kariuduttua etsin aikataulusta bussia ja maastosta bussipysäkkiä, tuloksetta. Loppujen lopuksi päätin olla menemättä tapaamiseen ollenkaan.

Jos nyt oikein haluaa unien tulkintaan uskoa, niin viesti on mielestäni hyvinkin selvä.

Mutta ahdistus istuu niskassani taas pitkästä aikaa. Universumille kiitos, että tänään on työpäivä, enkä ehdi ajatella.

Ei kommentteja: