maanantai 10. lokakuuta 2016

Vuodenkierto

Talvi tulee, sen huomaa aamujen lämpötiloista - rouvakissa ei viihdy parvekkeella pitkään, joskus vain pistää viiksensä ulos ja kääntyy saman tien takaisin. Muita vuodenajan vaihtumisen merkkejä: olen alkanut käyttää pitkälahkeisia yöpukuja sekä paksumpaa peittoa; päivällä lämmittelen välillä rakkaan tilkkupeittoni alla; juomme taas teetä joka ilta; sukkien neulominen on taas vauhdittunut.

Mukavaa. Tulisipa paljon lunta ja pakkasta. Tosin luin juuri viime viikolla artikkelin, jossa sanottiin, että auringon aktiivisuustilanteen takia on todennäköistä, että läntiset ilmavirtaukset vallitsevat täällä päin maailmaa koko talven. Leutoa ja sateista siis.

Uusi vuodenaika tuntuu aina alkuvaiheessaan elähdyttävältä. Marras-joulukuussa olen jo todennäköisesti lopen kyllästynyt syksyyn ja odotan selkeää talvea. Niinhän usein loppukesästäkin en malttaisi odottaa ilmojen viilenemistä ja syksyn käynnistymistä. Ainoa vuodenaika, josta en suuremmin välitä, on kevät. Maalis-huhtikuu on vuoden ruminta aikaa, raaka valo yhdistettynä likaisenharmaaseen maahan. Silloin myös pukeutuminen on ärsyttävän hankalaa, kun aamuisin on hiton kylmä vielä, mutta iltapäivisin on tukalan hikinen olo pitkissä kalsareissa.

Mutta tällä lailla keskellä selkeää muutosta, kylmenemistä, pimenemistä, tulee sellainen kiva fiilis siitä, että maailma jatkaa kulkuaan. Eivät siinä paljon ihmisen suunnitelmat paina, eivät ihmiskunnankaan suunnitelmat. Maapallo pyörii vaan. Pilvet liikkuvat ja maisema muuttuu.

Ei kommentteja: