tiistai 11. lokakuuta 2016

Sohva!

Ja nyt ihan just kyllästyin lopullisesti fraasiin "kotisohvalla makoilu"! Nimittäin siinä yhteydessä, jossa sitä aivan jatkuvasti käytetään: työttömien kuvailussa. Kertakaikkisen loppuunkulunut ilmaisu jo, ja mielestäni jopa loukkaava. Sohvien loukkaantumisesta en piittaa, mutta työttömänä minua alkaa aivan helvetisti ärsyttää se, että minun tekemisistäni luodaan kuva tällaisella median kielipelillä. Kun sohva tarpeeksi usein liitetään työttömiin ihmisiin, niin kyllä sen jo kohta kaikki uskovat ja pitävät totena, että työttömät ne vain MAKAILEVAT KOTISOHVALLA!

Kotisohvalla makailusta on tullut kaiken paheksuttavan toimettomuuden symboli. Kotisohvalla ei saa maata! Pitää puuhastella! Pitää olla aktiivinen! Sama se, mitä teet ja miten rakentavaa se on, kunhan vain jotain teet! Ihan sama, saatko palkkaakaan, kunhan vain teet kuumeisesti jotain, etkä missään nimessä pysähdy! Työ on sinulle hyväksi, laiskimus! Kaikki työ! Oli se miten turhanaikaista leikkimistä tahansa, tai jopa ympäristölle ja kanssaihmisille vahingollista, TYÖTÄ PITÄÄ TEHDÄ!

Huoh. *Vedän syvään henkeä*

Olen taas saanut viikon ensimmäisen hylsyn työnhausta jo maanantaina. Yhden niistä monista, joita syksyn aikana on jo tullut.

Haluan pöytäkirjaan merkittäväksi, että jos makaankin päiväsaikaan, en yleensä makaa sohvalla. Sänkyni on mukavampi. Ja helvetti soikoon, jos minua makuuttaa niin makaan! Kukaan ei minua täällä näe. Ei yhteiskunta ainakaan, eivätkä ne, jotka päivätöitä onnekseen vielä saavat tehdä.

Ei kommentteja: