sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Resilienssiä

Olen taas lueskellut kaikkea joutavanpäiväistä. Mikä siinä on, että pitää mennä klikkailemaan ihmisten jakamia linkkejä ja sitten tehdä yksioikoisia tulkintoja heidän mielenmaisemastaan niiden linkkien perusteella? (Ehkä se, että kun itse jaan linkin fbookissa, se on aina sellainen, jonka allekirjoitan lähes sataprosenttisesti - en koskaan linkittele vain siksi, että jokin on minua kiinnostanut, ellen oikeasti ajattele niin kuin artikkelissa sanotaan. Sitten universalisoin tämän kaikkien muidenkin käytökseen. Woe is me.)

Kodin Kuvalehti on listannut 12 asiaa, joita henkisesti vahva ei tee. No mikäpä siinä. Nykyään puhutaan juuri resilienssistä paljon, ja kuten aina muulloinkin, minä otan tämänkin itseeni: taas yksi asia, jota en ole, johon en pysty; taas yksi asia, josta muut voivat onnitella itseään, mutta minä en.

Käännän asian vieläpä mielessäni nurinpäin: koen automaattista epäluottamusta kaikkia sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka hiukankin mainostavat kykyään olla välittämättä ja katsomaan eteenpäin eikä taakse. Kuin he eivät olisi minun ihmisiäni lainkaan. Luonnollisesti olen kateellinen heille, mihinkä siitä nyt pääsisikään.

Mutta mikä ihme on se, joka saa jonkun ääneen sanomaan tai julkisesti kirjoittamaan, että kylläpä minä selvisin hyvin - miksette siis te muutkin tekisi/olisi niin kuin minä? Taivaan tähden, mistä sellainen usko itseen voi ylipäätään syntyä? Tuntuu, että itse voisin vaivattomammin kasvattaa kidukset ja hengittää vedessä kuin asettautua tuolla lailla toisia neuvomaan ja itseä onnittelemaan.

Ei kommentteja: