tiistai 4. lokakuuta 2016

Muistan

Yksi juttu tuli tässä mieleen Siitä Yhdestä Tyypistä, vieläkin.

Olimme tunteneet vuosia, toisin sanoen se, mitä kutsuimme suhteeksemme, oli kestänyt useamman vuoden. Olimme eläneet läpi ne vaiheet, kun haluaa tietää toisesta kaiken ja kertoa itsestään kaiken. Tiesin hänestä paljon, vaikka en suinkaan kaikkea. Tiesin lähipiirin nimet ja iät, tärkeimmät kontaktit, lapsuuden tanteret ja nuoruuden traumat. Hän tiesi minusta samat asiat - tai ainakin olin ne hänelle kertonut. Minulle oli kehittynyt tapa laittaa hänelle onnitteluviesti kaikkien hänen etunimiensä nimipäivinä, ja hän aina ihmetteli, kuinka saatoin rekisteröidä sellaiset asiat, kun hän tuskin muistaa omia nimiään itsekään.

Niin, sepä se minua hämmästyttikin. Hän ei nimittäin ylipäätään muistanut minun toista nimeäni koskaan. Vaikka joka vuosi olin tarjonnut omana toisennimenpäivänäni kahvit, ja vaikka käytän toista nimeäni eräänlaisena aliaksena sangen usein.

Onhan se tietysti totta, että joillakin vain on huono nimimuisti - Sillä Yhdellä Tyypillä on. Mutta piru vieköön, hän väitti tuolloin, että merkitsen hänelle jotain. Minun näkökulmastani tärkeän ihmisen nimen unohtaminen on vähän sama asia, kuin jos unohtaisi lapsensa tai äitinsä nimen. Outoa siis. 

No okei, eihän sillä mitään väliä ole. Kaikenlaiset asiat sitä ihmistä rassaavatkin.

Ei kommentteja: