sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Deus ex

Olen tainnut moneen kertaan ennenkin potea sitä, että elämä muistuttaa kovin vähän kirjallisuutta. Niin tänäänkin. Elämäni draamankaaressa on meneillään mitäänsanomaton kohta, johon juoni lässähtää, ellei pian tapahdu jotain yllättävää käännettä. Saisi olla vaikka sellainen ei-kovin-uskottava käännekin. Vaikka perintö joltakin sukulaistädiltä, joka halusi testamentissaan muistaa nimenomaan minua, koska toin hänen mieleensä hänet itsensä nuorena. Tai jo iäksi menetettynä pitämäni rakastettu, joka ilmestyisi ikkunani taakse vannoen tästä lähtien olevansa muuttunut henkilö. (No niin, fantasiointi loppuukin nyt sitten tähän.)

Ei kommentteja: