sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Yks kerrallaan putoo napit takista

Minä en nykyään juo viinaa. Viina on tässä yhteydessä yleisnimitys kaikille alkoholijuomille pirtusta siideriin. Taas kerran lopetin, koska pienetkin määrät tuntuvat kostautuvan mielialan matalalentona useaksi päiväksi.

Mutta nyt en sitten varmaan juo enää kahviakaan. Kahvi ei maistu hyvältä! Entinen elämäneliksiirini, rakas paheeni, iltapäivieni piristys on suussani yhdentekevän tai pahan makuista. Eilen join Ikeassa kupillisen, jonka muisto aiheuttaa vieläkin pahoinvoinnin aaltoja. Vatsakin tuppaa tulemaan niin kipeäksi, että pitää kävellä linkussa. Suoliston pää soittaa sooloja ja laulaa hoosiannaa.

Mitä on jäljellä? Sama ilmiö on meneillään makean ja leivonnaistenkin suhteen: toistaiseksi maku ihan OK, mutta ei mitenkään väristyksiä aiheuttava. Miksi siis vaivautua? Eiväthän ne terveellisiäkään ole.

Ei tässä mitään valittamista sinänsä olisi, jos edellämainittujen tilalle tulisi jotain muuta, mistä voi nauttia. Vaikkapa hillitön, hurmioitunut viehtymys porkkanoihin ja parsakaaliin. Vaan ei. Vähenevät hiljakseen kaikki elämän pienet ilot.

Ei kommentteja: