perjantai 2. syyskuuta 2016

Siivous, fast and slow

Taloyhtiössä on vesikatko, jopa kuusi tuntia, mutta minäpä en pääse lähtemään mihinkään! Posti nimittäin haluaa toimittaa tilaamani parikymmenkiloisen paketin (kissanhiekkaa) juuri tänään, mutta kukaan ei tietenkään tiedä, mihin aikaan. Puoliso sanoi aamulla lähtiessään, että minun pitäisi keksiä muutakin sisältöä elämääni kuin siivoaminen, mutta mitä tässä muutakaan voi tehdä? Tai siis. Voisihan sitä tehdä kaikenlaista, kutoa sukkaa ja piirrellä, mutta minussa on jokin sisäinen virtapiiri, joka sanoo, että en saa tehdä mitään mukavaa enkä olla tyytyväinen ennen kuin talo on siisti.

Mistähän pirkaleesta tällainen asetus minuun on tullut? Lapsena ja teininä en varmastikaan ollut samanlainen - itse asiassa muistan elävästi riidelleeni äitini kanssa siivoamisesta aivan samoin kuin nyt riitelen omien teinieni kanssa. Muistan, että jätin surutta muruja pöydälle voileivän teon jälkeen, enkä varmaan kertaakaan vienyt roskia vapaaehtoisesti. 

Nykyään olen niin stereotyyppinen, että itseänikin inhottaa. Koen olevani päävastuussa huushollin siisteydestä, ja päästän vähän väliä suustani sellaisia lauseita kuin "jos mä en tätä tekisi niin sitä ei kyllä tekisi kukaan". Pidän epätoivoisesti kiinni ensin työ, sitten huvi -mallista. Jälkeläiset käyttävät pikemminkin mallia ensin huvi, sitten huvi, kuka työstä välittää. 

Kerettiläisesti ajattelen, että olisi ehkä mukavampaa olla 70-luvulla syntynyt mies eikä nainen. Jos olisin mies, en ehkä olisi saanut tartuntaa siitä viruksesta, joka väittää aivoille, että kodin siisteys ja ulkoasu on suora heijastuma siellä asuvasta ihmisestä. Usein nimenomaan naisesta, vaikka taloudessa asuisi myös miehiä. Ja vaikka tiedän, että tämä ei ole mikään sukupuolikysymys vaan yksilöllistä, niin silti olen salaa vakuuttunut, että naisten on tilastollisesti tyypillisempää olla tarkkoja siisteysstandardien suhteen, ja miesten taas elää huolettomana villakoirien ja roskapussien keskellä. Seksismimörkö minut syököön tällaisen kommentin takia. Mutta luulen, että pieniä tyttöjä ohjataan paljon huolellisemmin pitämään kiinni siisteydestä, sekä henkilökohtaisesta että lähiympäristön. Pojat saavat sotkea, koska ovat poikia, tyttöjen pitää oppia näyttämään sievältä. 

Rouvakissa kaivautui sänkyymme tyynyjen väliseen koloon ja aloitti aamusiivouksensa levittämällä varpaanvälit perusteellista nuolemista varten. Minä ryhdyn imuroimaan.

Ei kommentteja: