perjantai 23. syyskuuta 2016

Raivo (positiiviset ihmiset älkööt lukeko)

ARGH!
  1. Onko työnhaussa mitään järkeä? Kilpailen jokaisesta hakemastani paikasta vähintäänkin sadan muun hakijan kanssa, kaikki hyppivät käsi pystyssä kuin ekaluokkalaiset opettajan edessä: "valitse minut!" Hakijoiden populaatio on aina niin suuri, että jokaiseen paikkaan, johon ei välttämättä vaadittaisi aiempaa kokemusta, löytyy kuitenkin ihminen, joka jo hallitsee kyseisen erikoisalan ja pari muutakin täysin suvereenisti. Loppujen on turha odottaa mitään vastakaikua hakemukseensa. Koska miksipä kukaan palkkaisi keskeneräistä, jos valmiinkin saa halvalla näinä aikoina? Olen yli neljänkymmenen ja olen väsynyt tyrkyttämään itseäni. Minua ei näemmä tarvita mihinkään tässä yhteiskunnassa. En ole tarpeeksi hyvä missään kuuluakseni siihen eliittiin, joka saa työtä edes puoleksi vuodeksi kerrallaan. Paikkaamaan saatan kelvata satunnaisesti lyhyeksi aikaa, jos parempaa ei löydy. Olen yhteiskunnalle tarpeeton. Olisi luultavasti järkevämpää, jos katoaisin jäljettömiin ja lakkaisin syömästä ja kuluttamasta lämmintä vettä ja ylipäätään mitään resursseja. Ehkä universumi on yrittänyt vihjailla sitä jo pidemmän aikaa. No, nyt viesti alkaa mennä perille. 
  2. Koska Minullahan On Aikaa, kaikki mahdolliset juoksevat asiat perheessä kaatuvat niskaani. Siis aivan kaikki. Luonnollisesti on järkevää, että työttömänä hoidan kotityöt ja ruoanlaitot, mutta kun se ei jää siihen. Perheen muut jäsenet jättävät omia asioitaan hoitamatta, tavaroita palauttamatta paikoilleen, kirjaston kirjoja uusimatta, puheluita soittamatta, koska luottavat siihen, että minä kyllästyn katselemaan keskeneräisiä asioita ja muistuttelemaan heitä niistä ja hoitelen ne pois tieltä! Ja minulla ei ole täyttä äänivaltaa, näemmä, koska Minähän Olen Vain Kotona! Jos haluan jotain tehtävän, mielellään kahden viikon sisällä siitä, kun asian rekisteröin, se on tehtävä itse. Muilta en näemmä voi odottaa mitään panosta. Heillä on kiire ja meno ja rentoutumisaika ja viikonloppu ja sitten taas kiire ja meno. Enkä minä voi heitä kuormittaa, koska Minullahan On Aikaa.
  3. Tiedostan vallan hyvin, että jälkimmäinen kohta monen mielestä osoittaa, että tarvitaanhan minua sentään johonkin - taloudenhoitajaksi ja piiaksi kolmelle aikuiselle ja lähes-aikuiselle ihmiselle! Ja minua vituttaa sekin, että tähän on tultu. Että tämä on ainoa, mihin minua tarvitaan, ja tässä on mahdoton saada mitään näkyvää aikaan. Tai pysyvää. Ainoa palautekin on negatiivista, suoritettuja asioita ei huomaa kukaan tai sitten niillä ei ole väliä, "eihän täällä olis tarvinnut siivota; eihän se tiskikone vielä ollut täynnä; jaa ei olis vielä kyllä tarvinnut puhtaita sukkiakaan; no mitä väliä sillä ikkunan pesulla nyt on, näkeehän niistä läpi".
Mitä helvettiä oikein tekisin, kun mitään tulevaisuutta ei tunnu olevan olemassakaan?
 

Ei kommentteja: