lauantai 10. syyskuuta 2016

Martta, Martta

Soitin tutuille nokialaisille, että riittäisikö omenia. No riitti. Saimme ämpärillisen sekä kassillisen omenia ja niiden lisäksi nipun persiljaa, toisen lipstikkaa (jota en ollut koskaan ennen nähnytkään) ja päiväkahvit. Loppupäivän ohjelma selkeni saman tien. Yrtit kuivuriin, samoin satsi omenaviipaleita. Pari kiloa omenia hilloksi. Posket punaisina ja essu edessä olen siis häärännyt keittiössäni, onneksi kukaan muu kuin jälkikasvu ei ole ollut näkemässä. 

Soseutin omenoiden sekaan mausteena olleen kanelitangonkin, kun olin sen unohtanut poistaa. Napsin terävimmät sirpaleet sentään pois padasta, mutta kyllä sinne jotain jäi. Ei kerrota kenellekään.

Ei kommentteja: