tiistai 16. elokuuta 2016

Vieläkin naiset

Sattuipas taas, että Saara Särmä kirjoitti vähän samasta aiheesta kuin mitä olen tässä hiljattain itsekin ajatellut. Särmä käyttää sanoja "naisista pitäminen", itse olen ajatellut "naisten kanssa toimeen tulemista". Taannoin yksi tuttu sanoi toiselle tutulle, että tämän ei kannattaisi hakeutua naisvaltaiselle alalle töihin. Tämä jälkimmäinen tuttu on varsin suoraansanovaa ja kaunistelematonta tyyppiä (jos nyt yritän sanoa asian nätisti), ja molemmat edellämainitut siis naisia.

Mietin sitten, että tästähän aika paljon kuulee. Moni nainen suorastaan kehuskelee sillä, että tulee paremmin toimeen miesten kanssa kuin naisten kanssa, tai että ei vain osaa puhua oman sukupuolensa edustajien kanssa, kun niillä on niin tyhmiä juttuja. Hyvänä jätkänä oleminen on naisten keskuudessa tavoiteltavaa, samoin se, että kestää ronskia suunsoittoa eikä ainakaan näytä tunteitaan julkisesti - ei siis suutu eikä itke eikä huuda, vaikka äijät kiusaisivat. Onhan näitä, hyviä jätkiä.

Mutta mitä kehumista siinä sitten on, että ei tule oman sukupuolensa kanssa hyvin toimeen? Mitä siinä oikeastaan sanotaan? Olen tullut siihen tulokseen, että naiset, jotka tällä ajatuksella ratsastavat, ovat kenties ihmisiä, jotka eivät osaa (halua) suhteuttaa käytöstään erilaisiin tilanteisiin. Heillä ei siis ole, tai he eivät halua käyttää, kykyä olla joskus sovittelevampi, varovaisempi ja kiertelevämpi, jos toisen osapuolen kanssa kommunikoiminen sitä vaatisi.

Kun ei kai kaikkien tarvitse olla sellaisia teräsnahkoja, jotka eivät hätkähdä ollenkaan suorasta kritiikistä kaikkien kuullen? Vähänkin etäisempien ja tuntemattomampien ihmisten kanssa kannattaisi pikemminkin olla varovainen ja kuulostella, miten heidän kanssaan ollaan. Ja jos on kritisoitavaa, sen voisi tehdä kahden kesken ja nätisti, ainakin aluksi. Ei se ole heikompi ja huonompi tapa olla ihmisten kanssa, jos on vähän tuntosarvet ojossa ja sopeuttaa omaa käytöstään tilanteen mukaiseksi. Jos minulta kysytään, se on parempi ja monipuolisempi tapa. Ei pitäisi olla hävettävää olla herkkä henkilö, joka ei halua vahingossakaan pistellä tai jyrätä toisia.

Ja oltiin sitten miehiä tai naisia tai mitä tahansa muuta sukupuolta, heitettäköön stereotypiat sikseen. Katsottakoon jokaista uutta ihmistä ihmisenä eikä sukupuolilinssin läpi tyyliin "tuo on nainen/mies, en varmasti tule sen kanssa toimeen enkä halua edes yrittää, koska olen tällainen kuin olen". Joka paikassa on hankalia tilanteita ja huonoa henkilökemiaa aina välillä, mutta enemmistö ihmisistä on kuitenkin ihan jees ja hyvää työkaverimateriaalia, uskon ma.

Niin että. Sinä naisoletettu henkilö, seuraavan kerran kun sanot, että tulet paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa, mieti, mitä sillä oikeastaan tarkoitat.


Ei kommentteja: