torstai 11. elokuuta 2016

The biggest loser

Kas, tervetuloa takaisin, työelämäahdistus! (Not.)

Ihmiset ovat luetelleet facebookissa seitsemää ensimmäistä työpaikkaansa. Minä en uskaltanut ruveta ajattelemaan asiaa, koska en ollut varma, onko niitä ollut tähän kypsään ikään mennessäkään yhteensä seitsemää. Tarkistin myöhemmin, ja on niitä sentään ollut, jos lasken nuoruuden epäviralliset pimeät työt sekä jokaisen peräkkäisen saman koulun opettajanpestin erikseen.

Jotenkin minua alkoi ärsyttää tämä(kin) haaste. Ihmiset pääsevät kehumaan sillä, että jo nuorena oli hienoja työpaikkoja, tai hassuja, tai molempia. Joku luetteli oman seitsikkonsa ja lisäsi perään, että ne olivat kaikki ajalta ennen 20. ikävuotta. 

Miksi kaikki muut saavat ties mitä töitä, mutta minä en? Häh? Minä olin jo nuorena opiskelijana surkea luuseri, sillä en kertaakaan saanut kesätöitä yliopistoaikanani. En kertaakaan! Hain kyllä, mutta luultavasti en osannut hakea kunnolla. Suhteita ei ollut, koska en vielä silloin tuntenut kaupungissa ketään. Opiskelin sitten kaikki kesät ja odottelin puolisoa kotiin omista kesätöistään. Häpeän itseäni ja sitä, että olen aina ollut yhtä huono työihminen.

Ja sitten päällepäätteeksi luin uutisista, että palkkaerojen kasvu on vain hyväksyttävä, koska matalapalkkatyöt ovat väistämätön tosiasia yhä suuremmalle osalle suomalaisia. Minua alkoi välittömästi ahdistaa se, että en ole edes matalapalkkatyössä tällä hetkellä. Samoin aloin tuntea syyllisyyttä siitä, että en ole töissä enkä siis tuota verokertymää ja minun takiani huoltosuhde on huono.

Taidan mennä saunan taakse.

Ei kommentteja: