tiistai 23. elokuuta 2016

Soraa rattaissa

Terapeutti peruutti tapaamisen ja sain viestin 20 minuuttia ennen sovittua aikaa. Perhanan hankalaa minulle aina tällainen äkillinen suunnanmuutos. Aivojen vaihteita pitää kääntää niin nopeasti, että tuntuu ihan, kuinka rattaat menevät pois jengoiltaan. No, mitäpä siinä sitten, tulin kotiin ja kanavoin nyt ärtymykseni lakananvaihtoon ja yleiseen järjestyksen ylläpitoon. Työttömän pitää jotenkin ansaita oikeutensa olemassaoloon.

Työttömyydestä puheen ollen, havahduin eilen siihen, että helvetti sentään, ansiosidonnaisen 500 päivää loppuvat aivan pian! Tuloni siis puolittuvat. En ole saanut otettua asiakseni tarkastella viime aikojen pätkätyösuhteitani lähemmin, mutta ei niillä kyllä paluuehto täyty. Tuli vähän paniikki löytää äkkiä työtä. Heh, niinhän ne herrat juuri sanovat, että ansiosidonnaista täytyy lyhentää, koska sen loputtua motivaatio työllistyä kasvaa.

Siitä taas tuli mieleen tämä nykyään niin usein heitelty sanapari paikallinen sopiminen. Keskitetyllä sopimisellako ei mitään virkaa ole? Ei varmasti työnantajien näkökulmasta. On luultavasti hienoa olla asiantuntija ja erityisosaaja ja sopia työehtonsa paikallisesti, jos työnantaja todella tarvitsee juuri kyseisen henkilön asiantuntemusta. Meille enemmistölle uskon paikallisen sopimisen näyttäytyvän lähinnä niin, että työnantaja sanoo: "Saat neljä euroa tunnilta, ei lomia, ei pekkasia, eikä työterveyshuoltoa, ja jos ei kelpaa, niin löydän kyllä jonkun muun, jolle kelpaa."

Ja näistä hyvin negatiivisista ajatuksista väännän vaihteen väkisin yhteen positiiviseen. Ajattelin eilen viimeksi, että olipa hyvä päätös ottaa kissa. Tulen aina hyvälle tuulelle ja löydän lämpimän ajatuksen sekavista aivoistani, kun näen rouvakissan viiksekkään naaman. Sillä on jotenkin kestohämmästynyt ilme ja hyvin vihreät silmät. Aamuisin, kun rouva tulee sanomaan huomenta, se näyttää yhtä aikaa hellältä ja vähän nololta, kun silitän sen poskia ja otsaa.

Ei kommentteja: