torstai 18. elokuuta 2016

Petturi

Miksi ihmeessä aivoni ovat minua vastaan? 

Heräsin taas super-ahdistuneena, koska olin nähnyt unta, jossa lauma ihmisiä teki kotonani ihan mitä tykkäsi eikä kukaan kuunnellut kieltojani. Unessa oli tietysti myös Se Yksi Tyyppi, joka oli sulattanut pakastimeni vaikka se oli täynnä ja leipoi keittiössäni jotain oman makunsa mukaista minun aineksistani. Lopussa puoliso tuli kotiin umpikännissä oltuaan Tukholmassa, ja minä en ollut tiennyt matkasta mitään. Kaikki unen henkilöt suhtautuivat minuun teinimäisellä "mitä välii" -tyylillä, eikä puheillani tai teoillani ollut heihin mitään vaikutusta.

Jumalauta, kunpa voisin pyyhkiä Sen Yhden Tyypin aivoistani kokonaan. Niin paljon hänen ajattelemisensa saa minut käymään turhaa ajatuspainia ja inhoamaan itseäni. Tietenkin, totta kai, luonnollisesti olen myös niin tyhmä, että jollain aivopuoliskolla suunnittelen, mitä sanon hänelle, jos hän vielä joskus lähestyy minua. Näinhän ei tule tapahtumaan. Jos häntä kiinnostaisi, olenko elossa vai kuollut, hän olisi ottanut yhteyttä jo ajat sitten. Minä olen tyhmä ja naiivi samalla lailla kuin lapsena haaveillessani siitä päivästä kun opin lentämään kädet siiviksi levitettyinä.

Sillä kaikesta huolimatta olen hiljaisen vakuuttunut siitä, että Se Yksi Tyyppi oli polkuni varrella viimeinen sellainen ihminen, joka oli hetken aikaa aidosti kiinnostunut minusta ja päästi minut lähelleen. Sellaista ei enää tule. Se Yksi Tyyppikin oli anomalia, omituinen poikkeus. Eikähän hänenkään kiinnostuksensa kauan kestänyt. 

Voisin taas raapia itseni verille jollain terävällä, jos saisin aikaiseksi. Ehkä pitäisi mieluummin mennä nukkumaan.

Ei kommentteja: