maanantai 29. elokuuta 2016

Kykenemätön

Feministisen ajatushautomo Hatun päivän sitaatti oli "On parempi olla nolo kuin tylsä". Tämä varmaan pätee kaikkiin muihin paitsi minuun. Minä olen mieluummin tylsä, vaikka sekään ei ole mukavaa (tylsiä ei kukaan huomaa eikä edes ihmiseksi lue), sillä nolous koskee minuun fyysisesti. Muistelen edelleen monia 25-35 vuotta sitten tapahtuneita tilanteita, joissa olen nolannut itseni, ja ne tuntuvat vieläkin siltä, että joku veistelee puukolla ohutsuolestani lastuja. Tapaukset, jotka eivät järjellä ajatellen ole varmaankaan jääneet mieleen kenellekään muulle kuin minulle itselleni, kalvavat minua - tunnen, että ihmisten mielikuvat minusta ovat aivan varmasti värittyneet juuri noiden tapausten kautta. Että kaikki muistavat minut nolona, hölmönä ja epämiellyttävänä.

Itse asiassa lapsuudessani on niin paljon sellaista, mitä häpeän, että en usko kenenkään sellaisen ihmisen, joka tunsi minut lapsena, voivan pitää minusta. Minä olin epämiellyttävä lapsi, ei siitä mihinkään pääse.

Niin että ehkä nimenomaan minun on parempi olla tylsä kuin nolo. Koska yliarvioin oman nolouteni ja sen, miten se saa muut näkemään minut. Itse asiassa luultavasti olenkin ihmisten mielestä pikemminkin tylsä kuin nolo! Tavoite saavutettu!

Jaa, että mikäkö vaivaa, no joku maanantainen psykopatia vain.

Ei kommentteja: