lauantai 6. elokuuta 2016

Kaalinkerät

Hesarin mielipidepalstalla (ja netissä kommenttiosioissa) on taas kerran keskusteltu köyhyydestä. Ja taas kerran köyhyyden poistamiseksi on annettu samoja neuvoja ylhäältäpäin: syökää kaalia ja juureksia ja poimikaa marjoja ja sieniä. Suunnitelkaa taloutenne tarkasti. Älkää koskaan käyttäkö rahaa mihinkään nautintoaineisiin. Kävelkää ja pyöräilkää joka paikkaan. Hohhoijaa.

Itsekin provosoidun näistä keskusteluista aika lailla, vaikka en ole köyhä. Mutta tuollainen tyylihän se juuri on, mikä eniten ihmisiä hermoon ottaa - neuvominen, jonka pohjimmainen viesti on "miksi et tee niin kuin minä ja hallitse elämääsi täydellisesti?". Köyhyyttä, tai muita ongelmia, saa ilmeisesti valittaa tai ylipäätään mainita vasta, kun on jo valmiiksi tehnyt viimeistä pisaraa myöten kaikkensa asian eteen pettuleivän syömistä myöten. (Masennustahan ei saa valittaa ellei ole kokeillut hikiliikuntaa ja säännöllistä jumppaa, mutta nyt eksyn aiheesta...) Sitten on tosin sekin koulukunta, jonka mukaan  nykyisessä Suomessa ei kukaan voi köyhä ollakaan, koska ennen oli niin-ja-niin-huonosti tai vaihtoehtoisesti köyhissä maissa on nykyäänkin niin-ja-niin-huonosti.

Ovatko nykyään enemmistönä tai ainakin äänekkäimmin äänessä ne ihmiset, joiden mielestä kaikki on vain yksilön ponnisteluista kiinni? Ne, joilla on aina mennyt hyvin, ja jotka uskovat sen johtuvan vain heidän ylivertaisista henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja ahkeruudestaan?

Minusta tuntuu, että jokaista oman onnensa seppää kohden on useampi sellainen yksilö, joka on tehnyt kaikki asiat yhtä oikein ja ollut aivan yhtä työteliäs ja optimistinen, mutta on silti päätynyt vaikeuksiin. Koska tekijöitä on muitakin kuin ahkeruus. Ne muut vain tuntuvat unohtuvan siinä vaiheessa, kun varakkuutta ja menestystä on saavutettu. Niin moni uskoo olevansa kokonaan self-made-man.

 

Ei kommentteja: